Meneillään%20torin%20vierestä%20muutto%20uuteen%20työpaikkataloon Ahneen sukupolven eläkeikä nostettava 95:een

Talous-Sanomissa Emmi Kulta kirjoittaa, että Osku Pajamäen mielestä suuret ikäluokat – ja ilmeisesti myös me 1950-luvulla syntyneet – olemme itsekäs ikäpolvi, joka ei välitä jälkeläisistään.
Mikäli Osku Pajamäki kuvittelee, että suurten ikäluokkien eläkkeet suorastaan revitään nuorempien selkänahasta, kerron hänelle muutamia tosiasioita ikäpolveni naisten työurista, joiden taloudellista saldoa hän sitten voi vertailla ikäistensä vastaaviin savutuksiin ja menetyksiin.
Meille aukesivat kuulemma aina helpommin ovet sekä koulutus- että työpaikkoihin. Muistan kuitenkin, että me jouduimme maksamaan jo oppikoulussakin lukukausimaksut, kouluruoat ja oppikirjat. Varmaankin 1960 – 1970-luvuilla oli erittäin helppoa päästä opiskelemaan korkeakouluihin, koska esim.

minut ”lavin yo:na” hyväksyttiin ilman pääsykokeita kaikkiin neljään yliopistoon, joihin pyrin. Hassua kyllä, monikaan tuleva kollega ei kuulemma onnistunut pääsemään niihin, vaan päätyi opistotasoiseen koulutukseen. Ilmeisesti minä olin poikkeus, tai todennäköisimmin päätynyt väärälle alalle. Opintotuki oli mikroskooppisen pieni, ja velkaa kertyi useimmille opiskelijoille riittävästi. Työpaikkoja taisi siihen aikaan saada liiankin helposti, koska minulle pyytämättä ja yllätyksenä tultiin kotiin kertomaan, että pääsisin seuraavana maanantaina töihin, jos haluan. Valitsin parikymppisenä opiskelut keskeytettyäni kotiäidin vaativan ammatin10:ksi vuodeksi miettimättä, mitä kaikkea voisin saada, jos raha olisi elämäni tärkein asia.

Valtionhallinnon aloilla jouduttiin yleensä odottamaan merkittävimpiä palkankorotuksia ikälisäkertymävuosien avulla. Tuntuikin hassulta, että omien ikälisieni kartuttua täyteen ne poistettiin kaikilta, ja nuoret vasta taloon tulleet saivat vuoden kuluttua samansuuruisen palkan kuin me vuosia kituuttaneet, palkka-ahneet ja jo silloin yli-ikääntyneet nelikymppiset kalkkikset saimme. Tuo taisi lisätä työmotivaatiotamme kaikkein eniten. Edes ikääntyviltä nykyisin  perittävä korkeampi 6%:n työeläkemaksu ei ole enää aiheuttanut katkeruudessa piehtarointia.
Ahneudessamme ei sukupolvellemme tullut mieleenkään tuntea huolta ilmastonmuutoksesta tai globalisaatiosta. Virkamieslakon aikaan me vain ihan pokkana köllöttelimme bikiniasuisina aurinkoa ottamassa parvekkeillamme, jollemme sattuneet seisomaan lakkovahteina kaduilla samaisen saastelaskeumapilven alla Tsernobylin ydinvoimalan posahdettua. Lakon tuoma palkankorotus oli meille ahneille sopivasti muutaman kympin suuruinen.
Me ahneen sukupolven äidit saimme lapsilisiä alkuaikoina muistaakseni peräti neljä kertaa vuodessa muutaman kymmentä markkaa, ja muut vanhempainvapaaetuudet olivat varsin vaatimattomia nykyisiin verrattuina. Isyysloma oli tuntematon käsite. Asumistukea ei tullut mieleenkään anoa.
Me ahne sukupolvi ”olemme saaneet korjata hedelmiä vuosikymmenten talouskasvusta” aivan riittävästi mm. maksamalla 1980-luvun laman aikaan ylimmillään jopa 16%:n asuntolainakorkoja. Helppoa Pajamäen olisi sanoa, että tehän peritte vanhemmiltanne asunnot ja kaiken muun. Taitaa kuitenkin käydä niin, että omat vanhempamme todellakin elävät niin kauan, että sukupolvemme osalle jää vain heidän hoitokustannustensa jälkeen jäävä pieni säästö. Nuorten on hyvä elää toivossa, että meille jotain sentään jäisi säästöönkin, eikä asuntolainatakaus jää heidän ainoaksi perinnökseen ikäpolveltamme. Uskallanpa väittää, että useimmat sukupolveni mummot ja ukit auttavat lastensa perheitä sekä taloudellisesti että hoitoavulla enemmän kuin meidän vanhempamme kykenivät meitä auttamaan, vaikka olisivat halunneekin niin tehdä.  Miksi kuitenkaan minkään sukupolven tulisi elää elämänsä pelkästään lapsilleen nauttimatta työnsä sadosta? Eräs lähisukulaispariskuntamme superkitsaana säästi koko ikänsä, jotta voisi omien sanojensa mukaisesti sitten joskus eläkeiässä elää leveästi, ja antaa lapsilleen mahdollisimman paljon perintöä. Jostain syystä kuitenkin viikatemies tuli kylään ennen kuin se oma leveä elämä ehti täysillä alkaakaan.  

Lisäys työeläkemaksuista:

53 vuotta täyttäneet palkansaajat menettävät työeläkemaksuna vuodessa peräti yhden tavallisen kuukauden nettopalkkansa suuruisen summan vuosituloistaan, kun työeläkemaksu on vuonna 2011 heidän bruttopalkastaan 6%.  

Siis 12 kk x  6% = 72%. Kun bruttopalkasta vähennetään ennakonpidätystä 21,4 %, työttömyysvakuutusmaksua 0,6 %  ja työeläkemaksua 6,0 %, jää nettokuukausipalkaksi tuo 72%, jonka palkansaaja uhraa yhteiseen pottiimme työeläkemaksuna . Tietenkin myös lisäksi lomarahan osuus pitäisi laskea mukaan.

Kauppalehti.fi blogit – Uusimmat merkinnät aiheessa

Technorati Tags: , , , , , , , , , , , , , ,

Tagged with: • • • • • • • • • • • • • •

Filed under: Teknologiasta Sanottua

Like this post? Subscribe to my RSS feed and get loads more!